Taas tuli kylmä totuus siitä, että talvi tekee tuloaan.  Mittari näytti autossa -1 astetta, tiedä sitten kuinka alhaalla on yöllä käynyt. Aamu kuitenkin oli kaunis syyskyyn kirpeä pakkasaamu.Torstai aamuna raaputeltiin jäisiä auton ikkunoita yhdessä töihin lähtevien naapureiden kanssa. Niin, taas se kylmyys muistutti, että pitää lähteä ajoissa töihin, jos et ole muistanut laiittaa autoa roikan nokkaan. Tulipa tarkastettua upouusi lämpöpistoke, energiaystävällinen sellainen. Lämpöpistokerasiat uusittiin tässä samalla taloyhtiön remontin yhteydessä.

Tilipäivänä totesin nyt, että kaikki on kallistunut, ja edellämainitun taloyhtiön remontin vuoksi yhtiövastikekin nousi pilviin. Tässä olen sitten ihan tosissaan alkanut laskemaan ja miettimään taloudenpitoa, että onko se aivan totta ettei rahat meinaa riittää, edes normaaliin elämiseen. Voisinpa jo nyt sanoa, että kaikki "hauska" on pitänyt jättää joksikin aikaan. Lapset tosin kyselevät, että voisiko joskus edes käydä ravintolassa syömässä. Yllättäen totesin myös sen kuinka hyvin lapset ymmärtävät, kun heille selittää perheen talouden pidon ja mikä on  suunnitelma. Eihän lapset tyhmiä ole, kunhan heille kertoo ja perustelee asian.

Normi elämänmeno muuttui hetkeksi, kun poikani 25v roudas tavaransa meille,  asunnon mentyä alta. Tässä sitten sopeudutaan puolin ja toisin.   Katsotaan miten sopu sijaa antaa, vai antaako.

Elokuussa pistin kirppispöydän pystyyn, ajatuksella, että myydään kaikki meille turha tavara pois. Totesin pöytää taas siivotessa, että kuinka ihmiset kirppiksellä eivät arvosta toisen työtä tai myytäviä tavaroita.  Tavarat ovat aina hujanhajan ja sitten vielä täytyy kiertää koko kirppis ympäri josko meidän tavaroita ja vaatteita löytyy toisista pöydistä, kun ei jakseta palauttaa niitä takaisin, jos päättääkin olla ostamatta tuotetta. Nyt olen jo varastonkin siivonnut, joten aletaanko olla paremmalla puolella. Niin, ajattelin ( ajattelen tosin aika paljon ), että saisimme alkaa sisustaan uudestaan, kun kaikki käyttämätön tavara paljous ei haittaa enään.

Nyt sitten lopettelen ja pistän kumisaappaat jalkaan ja painelen puutarhalle nostamaan loput porkkanat maasta. Jääkööt syystyöt ens viikonlopuksi. Tänään vielä työviikko väsyttää.

Mukavaa kirpeää syyskuuta kaikille.